Manila on maailman epäreiluin kaupunki. Ei minulle vaan suurimmalle osalle sen asukkaista. Alue koostuu monista pienemmistä osista, joista jokainen on täysin omanlaisensa. Jotkut ovat rikkaita, toiset eivät. Kaupunki on myös yksi maailman suurimmista, asukkaita löytyy yli kymmenen miljoonaa. Reilun vuorokauden Manilassa pyörimisen jälkeen Bangkok tuntuu säälittävän pieneltä.
 |
| Kanavan kokoinen roskis |
Ensikosketus Manilaan oli outo. Auringon noustessa hiukan kuuden jälkeen taksi heitti mut halvimpien hotellien alueelle. Paikalta löytyi myös auki olevia baareja ja kännisiä paikallisia juomassa rommia kadulla. Jalkakäytävillä oli perheitä nukkumassa pahvien päällä, jotkut lapset olivat jo heränneet ja leikkivät kadulla alasti. Samanlaista äärimmäistä köyhyyttä olen nähnyt vain Intian isoissa kaupungeissa.
Reissatessa oppii vihaamaan joulua. No okei, pehmennetään hiukan; oppii vihaamaan lomakausia. Aamulla nukuin pari tuntia hotellissa ja lähdin selvittämään miten pääsen jatkamaan matkaa Manilasta. Tulin Filippiineille karkuun joululomalle Thaimaahan saapuvia Eurooppalaisia, mutta tämä maa täyttyykin joulun aikaan paikallisista. Yli kymmenen miljoonaa filippiiniläistä työskentelee ulkomailla, ja iso osa näistä tulee katsomaan perhettään tähän aikaan vuodesta. Näin ollen myös täällä kaikki paikat tuppaavat olla täynnä. Ainoa vapaa paikka lennolle löytyi heti seuraavalta päivältä. Manilaan tutustumiseen tulikin siis hiukan kiire.
Köyhyys näkyi päivälläkin vahvasti kaduilla, mutta heti kodittomien vierestä löytyi tajuttoman iso uusi ostoskeskus. Noh, tällaista taitaa olla lähes jokaisessa Aasian suurkaupungissa joten sillä ei vielä nousta maailman epäreiluimmaksi. Tunnelmasta tuli kuitenkin eniten mieleen Keski-Amerikan San Salvador: paljon espanjalaisvaikutteita ja köyhyyttä mutta vieressä ostoskeskukset täynnä amerikkalaisia merkkejä.
 |
| Linnoitus Espanjan valtakaudelta |
Kävelin seuraavalle alueelle kaupungin historiallisiin mestoihin, jotka toimivat myös suurimpina turistinähtävyyksinä. Paikalla oli todella hidasta liikkua, sillä paikallisille suurin nähtävyys olinkin minä. Olin ainoa länkkäri alueella, ja lähes kaikki halusivat tulla kuvaan kanssani. Parin kilometrin kävelyn ja muutaman kymmenen kuvan jälkeen olin nähnyt keskustan espanjalaisen linnakkeen ja hienot puistot kymmenine sankaripatsaineen.
Seuraava alue oli Chinatown, joka olikin eräs äänekkäimmistä paikoista jota olen nähnyt. Kapeat kadut olivat täynnä ihmisiä ja aasialaiseen tyyliin kaikki pitivät järkyttävää meteliä. Tähän verrattuna Bangkokin Chinatownin meno tuntui suomalaiselta mökkilomalta.
 |
| China Town -gate |
Sitten oli aika testata metroa, jolla pystyy välttämään halvalla kaupungin ruuhkat. No, oli metrossakin hiukan ruuhkaa. Junaan meno oli vielä melko helppoa, mutta pois en päässyt ilman apua. Ehkä 50 ihmistä yritti tunkea sisään samalla kun yritin päästä pois, joten junassa olleet työnsivät mut ulos vaunusta. Erittäin kätevää.
 |
| Makatin hienostoalue |
Miksi kaupunki saa omassa arvostuksessani maailman epäreiluimman tittelin, on Makatin alue, johon saavuin. Metromatka ei kauaa kestänyt, mutta perillä tuntui kuin olisi tullut toiseen maahan. Roskattomat ja juuri päällystetyt kadut suorastaan kimalsivat kymmenien pilvenpiirtäjien ja ostoskeskusten väleissä. Heti alueen nähtyäni tuli mieleen Singapore. Vähän ajan päästä selvisi että ollaan todella lähellä samaa, sillä uusia sääntöjä alkoi tulla joka paikasta. Muualla kaupungissa tien ylitys oli joka kerta seikkailu autoja pujotellessa, mutta täällä katuja ei saa ylittää kävellen. Ne alitetaan käytävistä tai kierretään ostoskeskusten kautta. Joka katu oli myös täynnä poliiseja, ja eräs heistä tuli kertomaan minulle että tässä osassa kaupunkia ei myöskään saa ottaa kuvia. Siis ollenkaan. Myös kameralaukkuni tarkastettiin Makatissa parin tunnin aikana vähintään 20 kertaa, joka ostoskeskuksen ovella. Pois lähtiessä metron viisi rinnakkaista reilun sadan metrin turvatarkastusjonoa tuntuivat hiukan turhilta, koska reittini metrolle kulki kolmen ostoskeskuksen ja viiden turvatarkastuksen läpi. Aasialaista kaupunkia ei näköjään saada siistiksi ilman ylitiukkoja sääntöjä ja kovaa valvontaa.
Yksi yö Manilassa taisikin olla hyvä ratkaisu, näin kaiken mitä alun perin halusin ja korville tekee hyvää päästä pois tästä kaaoksesta. Seuraavaksi reilun tunnin lento etelään ja hylkyjä sukeltamaan.
Muutama kuva Manilasta
täällä.
RSS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti