Bussissa Baganista Bagoon, Myanmar (Burma), 9.10.2010 klo 18.15

Taas ollaan bussissa, nyt matkataan maan keskiosasta takaisin etelään. Matkaa takana 2,5 tuntia ja jäljellä vielä noin kymmenen. Kirjoittaminen on hiukan hankalaa, sillä tiet ovat yhtä tasaisia kuin pellot.

Inle Lake

Ensimmäisenä päivänä maan keskiosassa tutustuimme Inle-järveen. Järvi on vähän erilainen siltä osin, että ihmiset asuvat rantojen lisäksi myös itse järvessä. Alueella asuu 175 000 ihmistä, joista puolet asuu veden päällä. Vietimme järvellä koko päivän kierrellen kyliä, jotka ovat kaikki erikoistuneet eri asioiden tuotantoon. Yhdessä kylässä kaikki ihmiset tekivät riisiviiniä, toisessa tupakkaa, kolmannessa koko kylä oli erikoistunut hopean takomiseen. Järvestä löytyy asuntojen lisäksi myös hotelleja, ravintoloita, temppeleitä ja kelluva puutarha. Elämänmeno järvellä on suoraan 1800-luvulta.

Normi tie ja tietyö, miehet laittavat
kiviä tien reunoille

Järveltä mentiin yhdeksässä tunnissa taksilla Baganin temppelikaupunkiin. Matkalla oli huonoimmat tiet mitä olen koskaan nähnyt ja kokenut. Yksi kaista oli yleensä asfaltoitu, mutta asfaltti on varmasti kymmeniä vuosia vanhaa. Teitä korjattiin kovaa vauhtia, mutta korjaus hoidetaan laittamalla kiviä tien reunoille, eli kauhean tasaisiksi tiet eivät tule. Taksikuskimme Soso oli toiminut aiemmin matkaoppaana, joten saimme monen tunnin tietopaketin Myanmarista. Hän uskalsi jopa kertoa meille politiikasta ja armeijasta, mistä normaalisti ei täällä puhuta.

Armeija rakensi 2005 uuden pääkaupungin keskelle ei mitään. Näin tehtiin, koska kenraalin selvännäkijä sanoi niin. Uudessa pääkaupungissa ei juurikaan asu ihmisiä, mutta alue on isompi kuin vanha pääkaupunki Yangoon, jossa asuu neljä miljoonaa ihmistä. Kaupungissa on myös esillä valkoinen norsu ja pingviinejä. Sähköä tuhlataan kaupungissa mielin määrin kaikkeen turhaan, muualla maassa sähkö on koko ajan lopussa. Maan kuuluisimmasta nähtävyydestä, Swedagon Paya nimisestä temppelistä tehtiin uuteen pääkaupunkiin kopio. Ajoimme paikan ohi ja temppeli näkyi monen kilometrin päähän illan pimeydessä, pelkästään sen valaisuun käytettiin pienen kaupungin kuluttama määrä sähköä. Parissa vuodessa armeija myös rakensi lähes 400 km pitkän nelikaistaisen moottoritien Yangoonista uuteen pääkaupunkiin. Eivät silti viitsi rakentaa edes kaksikaistaisia teitä muualle maahan.

Ensi kuussa on parlamenttivaalit, jonka kuskimme Soso uskoi olevan askel parempaan. Oppositiojohtaja, Nobelin rauhanpalkinnon voittanut Aung San Suu Kyi on ollut kotiarestissa 14 viimeisistä 20 vuodesta. Nyt hänet pistettiin vankilaan tekaistulla syytteillä, jotta hän pysyy mahdollisimman kaukana vaaleista. Vaaleja varten myös säädettiin laki, joka takaa armeijalle 25 % parlamentista. Näin uusi parlamentti ei voi heti rankaista kenraaleja jotka ovat tuhonneet maata vuosikymmeniä. Viime vaaleissa 1990 oppositio sai 85 % äänistä, joten armeija ilmoitti ettei vaalit olleet lailliset. Saa nähdä mitä tapahtuu tällä kertaa.

Baganin maisema yhden
temppelin katolta

Näiden tarinoiden saattelemana pääsimme Baganiin, josta löytyy vaivaiset 5000 buddhatemppeliä. Suurin osa näistä on rakennettu lähes tuhat vuotta sitten, joten kaupunki on yksi Kaakkois-Aasian huomattavimpia nähtävyyksiä. Jotenkin tuntuu tyhmältä asialta että suurin osa ihmisistä asuu edelleen bambumajoissa, mutta silti joka puolella maassa pistetään kaikki aika ja raha hienoihin temppeleihin. Erityisesti Baganin temppeleiden keskellä pyöräillessä tuli mieleen, että eikö vaikka tuhannen temppelin jälkeen olisi voinut alkaa rakentamaan jotain ihan oikeasti hyödyllistä. Noh, ihan hienon näköisiähän ne ovat.