Lentokoneessa Yangoonista Bangokiin, 14.10.2010 klo 10.11

Normaali junaonnettomuus

Koko Myanmarin reissun aikana emme kuulleet mitään hyvää paikallisista junista. Koska Golden Rockille meno oli sen verran helppoa, otimme viimeiselle taipaleelle paikat junan halvimmasta luokasta. Matkaa päätepisteeseemme Yangooniin oli noin 150 kilometriä, ja junamatkan normaali kesto on reilu viisi tuntia. Voi kuulostaa paljolta, mutta todellisuus oli huomattavasti pahempi.  Hiukan vuoristorataa muistuttava kyyti kesti lopulta 8,5 tuntia. Syy jopa tämän maan kohdalla epänormaaliin viivästykseen selvisi reilu tunti ennen perille pääsyä. Aiemmin päivällä oli tapahtunut jonkin sortin junaonnettomuus ja romut olivat edelleen raiteilla. Yksi vaunuista oli kärsinyt pahasti, ja jos siellä oli ihmisiä heille ei voinut käydä hyvin. Asiahan ei koskaan selvinnyt, koska uutisissa ei junaonnettomuutta mainittu ollenkaan. Syy tähän voi olla se että valtio omistaa junat..

Swhedagon Paya

Yangoonissa kävimme katsomassa maan kuuluisimman nähtävyyden Shwedagon Payan. Tämä 98 metriä korkea buddhatemppeli on päällystetty aidolla kullalla ja huipulla killuu 5000 timanttia. Tämän ja muiden temppeleiden lisäksi koko kaupungissa ei mitään arvokasta tuntunut juuri olevan, joten rahat oli jälleen sijoitettu hyvin.

Remon kaverin koulu

Viimeisenä päivänä kävimme vielä katsomassa koulua, joka toimii sveitsiläisen hyväntekeväisyysjärjestön rahoilla. Remon kaveri aloitti koko urakan ja on edelleen suuressa vastuussa koulusta. Olimme kunniavieraita, koulun johtaja otti meidät vastaan ja esitteli meille koko kompleksin. Koulu on ilmainen ja tehty köyhille lapsille jotka eivät muuten saisi mitään koulutusta. Niitä tässä maassa riittää, mihin vain menee näkee pieniä lapsia jotka painavat pitkää työpäivää.

Sellainen oli Myanmar, suosittelen ehdottomasti käymään jos on pitempi reissu menossa, lyhyelle lomalle voi olla hiukan liian hankala maa. Toivottavasti tulevaisuudessa kansa saa edes vähän valtaa ja rikkaudet alkavat jakaantua hiukan muillekin kuin kenraaleille.

Pann Myo Thu Hotel, Kinbun, Myanmar (Burma), 10.10.2010 klo 20.28

Pieni kertomus matkasta Baganista Golden Rock –nimiselle nähtävyydelle. Kyseinen kivi ei kuulu normaaliin turistireittiin, joten perille pääsy ei ole niin helppoa. Itse kivi on iso järkäle, joka sijaitsee vuoren huipulla jyrkänteen reunalla melko mahdottomassa paikassa. Kivi ja näköala huipulta ovat kuulemma mahtavat.

9.10.2010 klo 15.30: Bussi starttaa.
klo 17.45: Paikallinen leffa tulee bussin telkusta ja ääni on niin kovalla että korviin sattuu korvatulppienkin läpi.
klo 18.15: Ilmastointi puhaltaa jäätävää ilmaa, täällä on ehkä hiukan lämpimämpää kuin jääkaapissa.
klo 19.20: Edessä, takana ja vieressä äijät räkii punaista räkää muovipusseihin erittäin äänekkäästi.

klo 20.10: Bussi on rikki.
klo 20.25: Bussi korjattu, matka jatkuu taas.
klo 23.50: Bussi on taas rikki.
10.10.2010 klo 00.20: Bussi korjattu.

klo 04.00, reilu 12 tuntia lähdöstä: Meille ilmoitetaan että olemme perillä Bagossa, josta jatkamme Golden Rockille. Hyppäämme pois ja huomaamme olevamme keskellä peltoa. Lava-auton kuljettaja kertoo että hänen kyydissään pääsee Bagoon. Itse asiassa kaikki vain toistaa sanaa ”Bago”.
klo 04.15: Istumme lava-autossa, mitään ei tapahdu.
klo 04.30: Vihdoin lähdemme liikkeelle.
klo 05.10: Matka olikin melko pitkä, mutta olemme vihdoin perillä. Nyt pitäisi jatkaa matkaa Kinbuniin.

klo 05.30: Syömme outoa mutta hyvää aamupalaa, kukaan ei osaa englantia.

Iso käärme

klo 06.40: Lava-auton kuljettaja kertoo meille että hänen kyydissään pääsee Kinbuniin. Lähtö on vasta yhdeksältä.
klo 06.41: Sama kuljettaja kertoo että lähtö on viiden minuutin päästä.
klo 06.42: Lähtö onkin yhdeksältä.
klo 06.45: Paikalle tulee mies kuka puhuu englantia, hän kertoo että matka lava-autolla kestää neljä tuntia ja bussilla vain kaksi. Bussi lähtee 8.30, hän voi sitä ennen näyttää meille Bagon nähtävyydet.
klo 06.55: Menemme skootterilla kolme päällä katsomaan käärmetemppeliä.
klo 07.15: Käärmetemppelissä on reilu viisi metriä pitkä boa mikä kulkee vapaana. Läskein käärme mitä olen ikinä nähnyt, ympärys varmaan samaa luokkaa kuin mulla.

klo 07.50: Odotamme bussia kadun varrella, meille kerrotaan että bussi ottaa meidät siitä kyytiin.
klo 08.05: Paikalle tulee mies joka myy meille liput ja kertoo että bussi lähtee 8.45. Hän myös vakuuttaa että pääsemme bussilla suoraan Kinbuniin vaikka lipussa lukee Kyaiktiyo.
klo 08.20: Kolme miestä heittää meidät skoottereilla bussiasemalle, bussi ei kuulemma haekaan meitä tästä paikasta.
klo 08.35: Bussi lähtee.
klo 10.20: Paikallinen mies kertoo bussissa että bussi ei mene Kinbuniin.
klo 10.25: Pysähdymme puolen tunnin lounaalle viisi minuuttia ennen kuin olemme määränpäässämme Kyaiktiyossa.

Remo ei mahtunut istumaan

klo 11.15: Hyppäämme lava-auton kyytiin Kyaiktiyossa.
klo 11.25: Törmäämme skootteriin. Vauhti on hidas joten miehelle ei käy kuinkaan.
klo 11.45: Saavumme Kinbuniin.
klo 11.55: Otamme hotellin.
klo 12.10: Alkaa sataa.
klo 12.40: Odotamme lounaspaikassa että sade loppuu.
klo 12.55: Sade loppuu, sininen taivas pilkottaa.

klo 13.15: Kuorma-autot heittävät ihmisiä Golden Rockille. Istumme lavalla noin 40 muun ihmisen kanssa kovien lautojen päällä. Tilaa ei ole useammille ihmisille. 

klo 13.30: Odotamme edelleen että pari ihmistä tulee kyytiin jotta auto on varmasti täynnä. Alkaa sattua sillä asento on huono.
klo 13.40: Lähdemme liikkeelle noin 50 ihmisen kanssa. Tilaa ei ole, joka kurvi ja pomppu tuntuu pahalta.
klo 13.50: Sattuu joka paikkaan, paikallinen Kankkunen ajaa autoa talla pohjassa vuorenrinteeseen väkerrettyä tietä pitkin.
klo 13.55: Takuulla huonoin kyyti missä olen ollut. Sumu alkaa tulla vuorille.

klo 14.05: Vihdoin perillä, lähdemme kävelemään ylöspäin loppumatkan. Sumu lisääntyy.
klo 14.07: Kuorma-auto ajaa ohitsemme paikallisia kyydissään. Ulkomaalaisten pitää kävellä jyrkkää rinnettä ylös 45 minuuttia.

klo 14.35: Pääsemme perille hiestä märkinä. Alkaa sataa ja sumu on tiheää.
klo 14.40: Ostamme vain ulkomaalaisille tarkoitetut liput. Kuulemme että tänään ennen meitä on käynyt kolme ulkomaalaista.
klo 15.30, 24 tuntia lähdöstä: Odotamme ravintolassa muutaman sadan metrin päässä kivestä ilman paranemista. Aurinko ja sinistä taivasta tulee näkyviin.
klo 15.32: Sininen taivas häviää, sumu peittää taas kaiken ja alkaa sataa.
klo 15.50: Ilma paranee.
klo 15.51: Ilma huononee. Nyt alkaa sataa kaatamalla.

klo 16.40: Juoksemme kaatosateessa kivelle.
klo 16.55: Otamme säälittäviä kuvia meistä ja kivestä. Sumussa ei näy yhtään maisemaa, pelkkää harmaata.
klo 17.05: Juoksemme kaatosateessa alas jyrkkää mäkeä. Viimeinen kuorma-auto lähtee kuulemma 17.30, jos myöhästymme siitä joudumme kävelemään 10 kilometriä pimeässä.
klo 17.15: Erittäin hankala juosta kaatosateessa liukkaita ja jyrkkiä mäkiä.

klo 17.25: Pääsemme perille juuri ajoissa, ja meille kerrotaan että seuraava auto lähtee kello 18.00.

klo 17.40: Katsomme erittäin huonoa elokuvaa pieneltä ruudulta ravintolassa muutaman kymmenen paikallisen kanssa erittäin hikisinä ja märkinä.
klo 18.05: Kuorma-auto todellakin lähtee alas, tällä kertaa jopa puoliksi tyhjänä.
klo 18.15: Kuski ajaa rauhallisesti, muutenkaan ei juuri satu mihinkään kun on tilaa.
klo 18.35: Saavumme perille kylään. 27 tunnin matkustuksen tuloksena viisi minuuttia kaatosateessa kiven vieressä ja muutama valokuva. Huhhuh.

klo 18.55: Hotellin kortissa lukee ”hot and cold water”. Otan viileän suihkun koska lämmintä vettä ei tule.

Bussissa Baganista Bagoon, Myanmar (Burma), 9.10.2010 klo 18.15

Taas ollaan bussissa, nyt matkataan maan keskiosasta takaisin etelään. Matkaa takana 2,5 tuntia ja jäljellä vielä noin kymmenen. Kirjoittaminen on hiukan hankalaa, sillä tiet ovat yhtä tasaisia kuin pellot.

Inle Lake

Ensimmäisenä päivänä maan keskiosassa tutustuimme Inle-järveen. Järvi on vähän erilainen siltä osin, että ihmiset asuvat rantojen lisäksi myös itse järvessä. Alueella asuu 175 000 ihmistä, joista puolet asuu veden päällä. Vietimme järvellä koko päivän kierrellen kyliä, jotka ovat kaikki erikoistuneet eri asioiden tuotantoon. Yhdessä kylässä kaikki ihmiset tekivät riisiviiniä, toisessa tupakkaa, kolmannessa koko kylä oli erikoistunut hopean takomiseen. Järvestä löytyy asuntojen lisäksi myös hotelleja, ravintoloita, temppeleitä ja kelluva puutarha. Elämänmeno järvellä on suoraan 1800-luvulta.

Normi tie ja tietyö, miehet laittavat
kiviä tien reunoille

Järveltä mentiin yhdeksässä tunnissa taksilla Baganin temppelikaupunkiin. Matkalla oli huonoimmat tiet mitä olen koskaan nähnyt ja kokenut. Yksi kaista oli yleensä asfaltoitu, mutta asfaltti on varmasti kymmeniä vuosia vanhaa. Teitä korjattiin kovaa vauhtia, mutta korjaus hoidetaan laittamalla kiviä tien reunoille, eli kauhean tasaisiksi tiet eivät tule. Taksikuskimme Soso oli toiminut aiemmin matkaoppaana, joten saimme monen tunnin tietopaketin Myanmarista. Hän uskalsi jopa kertoa meille politiikasta ja armeijasta, mistä normaalisti ei täällä puhuta.

Armeija rakensi 2005 uuden pääkaupungin keskelle ei mitään. Näin tehtiin, koska kenraalin selvännäkijä sanoi niin. Uudessa pääkaupungissa ei juurikaan asu ihmisiä, mutta alue on isompi kuin vanha pääkaupunki Yangoon, jossa asuu neljä miljoonaa ihmistä. Kaupungissa on myös esillä valkoinen norsu ja pingviinejä. Sähköä tuhlataan kaupungissa mielin määrin kaikkeen turhaan, muualla maassa sähkö on koko ajan lopussa. Maan kuuluisimmasta nähtävyydestä, Swedagon Paya nimisestä temppelistä tehtiin uuteen pääkaupunkiin kopio. Ajoimme paikan ohi ja temppeli näkyi monen kilometrin päähän illan pimeydessä, pelkästään sen valaisuun käytettiin pienen kaupungin kuluttama määrä sähköä. Parissa vuodessa armeija myös rakensi lähes 400 km pitkän nelikaistaisen moottoritien Yangoonista uuteen pääkaupunkiin. Eivät silti viitsi rakentaa edes kaksikaistaisia teitä muualle maahan.

Ensi kuussa on parlamenttivaalit, jonka kuskimme Soso uskoi olevan askel parempaan. Oppositiojohtaja, Nobelin rauhanpalkinnon voittanut Aung San Suu Kyi on ollut kotiarestissa 14 viimeisistä 20 vuodesta. Nyt hänet pistettiin vankilaan tekaistulla syytteillä, jotta hän pysyy mahdollisimman kaukana vaaleista. Vaaleja varten myös säädettiin laki, joka takaa armeijalle 25 % parlamentista. Näin uusi parlamentti ei voi heti rankaista kenraaleja jotka ovat tuhonneet maata vuosikymmeniä. Viime vaaleissa 1990 oppositio sai 85 % äänistä, joten armeija ilmoitti ettei vaalit olleet lailliset. Saa nähdä mitä tapahtuu tällä kertaa.

Baganin maisema yhden
temppelin katolta

Näiden tarinoiden saattelemana pääsimme Baganiin, josta löytyy vaivaiset 5000 buddhatemppeliä. Suurin osa näistä on rakennettu lähes tuhat vuotta sitten, joten kaupunki on yksi Kaakkois-Aasian huomattavimpia nähtävyyksiä. Jotenkin tuntuu tyhmältä asialta että suurin osa ihmisistä asuu edelleen bambumajoissa, mutta silti joka puolella maassa pistetään kaikki aika ja raha hienoihin temppeleihin. Erityisesti Baganin temppeleiden keskellä pyöräillessä tuli mieleen, että eikö vaikka tuhannen temppelin jälkeen olisi voinut alkaa rakentamaan jotain ihan oikeasti hyödyllistä. Noh, ihan hienon näköisiähän ne ovat.

Bussissa Yangoonista Inle-Järvelle, Myanmar (Burma), 5.10.2010 klo 19.02

Normi auto

Myanmar  on täysin erilainen kuin Thaimaa. Saavuimme maan entiseen pääkaupunkiin Yangooniin eilen, ja heti ulos päästyämme kävi selväksi että olemme saapuneet köyhään maahan; autot ovat keskimäärin vanhempia kuin minä. Oudointa on, että yli puolet autoista on tehty vasemmanpuoleiseen liikenteeseen vaikka täällä ajetaan oikealla. Vissiinkin naapurimaissa romutettavaksi menevät autot tuodaan tänne.

Kerrankin tuntuu rikkaalta

Maahan saapuminen oli sikäli pettymys, että paljon peloteltuja tullitarkastuksia ja kyselyitä ei ollut lainkaan, ihan normaalit kuviot. Kun ensimmäisen kerran vaihdoimme rahaa, tuli sentään uusia outouksia eteen. Dollarisetelit pitää olla täydellisessä kunnossa, muuten niitä ei hyväksytä maksuvälineeksi. Myöskään setelit jotka on painettu 2003 tai joiden sarjanumero alkaa BR tai jotain eivät toimi. Huhhuh, toivottavasti saamme pidettyä setelimme sileinä loppuun asti. Paikalliset rahat kyatit sen sijaan ovat hienon arvoisia, suurin seteli mitä näkee on 1000 kyatia eli hiukan reilu dollari. Ekan rahanvaihdon jälkeen saimme yhteensä 453 seteliä vaihdoksi neljästä sadan dollarin setelistä. Joku vois painaa vähän isompia rahoja pikkuhiljaa.

Eilen pyörittiin Yangoonissa, joka menetti pääkaupungin tittelin vuonna 2005, koska kenraalit päättivät rakentaa uuden pääkaupungin keskemmälle maata. Armeija siis tekee aivan mitä tykkää ja tuhlaa omiin tarkoituksiinsa sen verran rahaa kuin haluaa, kansa pysyy köyhänä. Armeijasta kerron varmasti lisää myöhemmin. Onneksi kirjoitan suomeksi, olisin varmaan linnassa jos jäisin heidän haukkumisestaan kiinni..

Kaatopaikka vai kaupungin keskusta?

Eilisen illan aikana näimme lisäksemme (olemme täällä kolmistaan, sveitsiläinen Remo ja suomalaiset Tomas ja minä) kaksi muuta länsimaalaista hotellissamme, sen jälkeen vastaan tuli vain paikallisia. Kulttuuri ja ihmiset vaikuttavat olevan paljon lähempänä Intiaa kuin Thaimaata vaikka toisin luulin. Roskiakin löytyy melkein yhtä paljon kuin Intiasta, Thaimaasta niitä ei meinaa löytää millään. Lähes kaikki miehet käyttävät hametta ja naisilla on ihme maalia poskissa, kuulemma paikallinen meikki.

Nyt on viisi tuntia bussimatkaa takana ja vielä 7-10 edessä. Tiet ovat olleet uskomattoman tasaisia, saa nähdä millaiseksi muuttuvat kun ohitamme uuden pääkaupungin. Myös bussimme yllätti hyvällä kunnollaan, onkohan tää sittenkin ihan kehittynyt valtio?

Amarin Mansion (oma koti), Bangkok, Thaimaa, 4.10.2010 klo 09.10

Laitetaan vielä nopea postaus Niemisen kunniaksi ennen Myanmariin menoa. Eli urheilupainotteinen blogi jatkuu.

Jarkko osaa paikalliset tavat

Käytiin lauantaina katsomassa Thailand Open –tennisturnauksen semifinaalit. Alun perin olimme menossa katsomaan ainoastaan maailman ykköstä Nadalia, mutta meidän Jarkko päätti myös tulla iloksemme. Saimme siis samaan hintaan kaksi upeaa matsia. Ensin katsottiin kuinka Jarkko oli aivan ylivoimainen voittaessaan Bori..eiku jonku toisen Beckerin suoraan kahdessa erässä. Suurin piirtein koko muu yleisö tuntui kannustavan saksalaista, joten voitto tuntui vieläkin paremmalta.

Nadal

Toisessa matsissa sama toistui: lähes kaikki kannustivat Nadalia, mutta suomalaisittain toivoimme huomattavasti heikompaa vastustajaa Jarkolle finaaliin joten kannustimme Garcia-Lopezia. Sairaan tasainen matsi, minkä Nadal meni lopulta kaikkien yllätykseksi häviämään. Loistava päivä tenniksen parissa, näin ekaa kertaa livenä miten palloa oikeasti kuuluisi lyödä. Hiukan taitaa itsellä olla vielä harjoittelemista. Sunnuntaina meillä oli koulua, joten emme pystyneet menemään paikan päälle finaaliin. Onneksi, sillä Jarkko jatkoi Suomen lätkämaajoukkueen linjaa: mennään finaaliin asti täydellisellä pelillä, sitten hävitään parin tyhmän hetken takia.

Oltiin melkein kalleimmilla paikoilla

Urheiluruudun jälkeen taas pari faktaa Thaimaasta, joka jaksaa edelleen yllättää päivästä toiseen. Näihin aikoihin monien opiskelijoiden pitää lähteä maasta hetkeksi, sillä vaikka tänne myönnetään vuoden viisumeita, pitää vähintään kolmen kuukauden välein käydä ulkomailla. Siis vaikka haluaisi opiskella niin hallitus pakottaa reissaamaan. Nättiä. Toinen hieno homma on että iltapäivällä ei myydä kaupoissa alkoholia 14.00 ja 17.00 välillä. Tämä kuulemma ehkäisee alkoholistiksi tulemisen koska ei voi juoda koko päivää. No varmasti auttaa, tällä lailla ratkeaisi Suomenkin viinaongelmat.

Tämä viikko sujui koulun merkeissä, nyt on onneksi pahimmat koulukiireet ohi. Pääsemme kuukauden opiskelutauon jälkeen jälleen itse vaihto-opiskelun tarkoitukseen eli reissaamiseen. Tänään lähdetään Myanmariin, ja edessä taitaa olla melkoinen matka menneisyyteen: netti toimii vain harvoissa paikoissa, kännykän voi jättää kotiin koska maassa ei ole ollenkaan toimivaa verkkoa ja pankkikortteja ei tarvitse automaattien puuttuessa koko maasta. Eli Ameriikan dollareita taskuun ja menoksi.