Bussissa matkalla Chumphoniin, Thaimaa, 11.8.2010 klo 01.30

Jepjep, kuuden päivän miettimisen jälkeen päätin aloittaa blogin kirjoittamisen. Puhuin tänään vartin Suomeen ja tajusin, että ilman blogia joudun kertomaan joka puhelussa samat asiat. Eli loppujen lopuksi on helpompi kirjoittaa kaikki asiat kerralla kaikille. Vuosi sitten maailmanympärimatkalla kirjoitimme ekan blogin (linkki ylhäällä oikealla), ja kotiin tultuamme kaverit pyytelivät anteeksi, etteivät olleet lukeneet kaikkia kirjoituksia. Joten ihan heti alkuun kaikille tiedoksi: tämä blogi on lähinnä tarkoitettu helpottamaan omaa elämääni, juuri kukaan muu kuin äitini ei varmaankaan edes lue tätä. No, ehkä joku Bangkokiin seuraavana vuonna tuleva vaihtari voi saada tästä jotakin irti.

Itse asiassa suurin syy siihen, etten aloittanut kirjoittamista jo aikaisemmin oli se, että ei ole ollut aikaa. Ekat päivät olivat todella kiireisiä, joten aloitetaan alusta. Tulimme viime viikon torstaina Hankenin toisen vaihtarin Tomaksen kanssa Bangkokiin, menimme halpaan hotelliin turistirysä Khao San Roadille ja otimme yhteyttä muihin vaihtareihin, jotka olivat tulleet tänne jo aikaisemmin. Heti eka ilta menikin todella pitkäksi syödessä halpaa ruokaa ja juodessa vielä halvempaa juotavaa. Seuraavana päivänä kävimme koulussa ilmoittautumassa ja täytimme aasialaiseen tyyliin paljon eri papereita. Mikään asiahan ei täällä onnistu helpolla, mutta lopulta kaikki hoituu, kun ottaa vain oikean asenteen. Samana päivänä aloimme myös etsiä kämppää pidemmäksi aikaa, ja sellainen löydettiinkin muutaman tunnin kävelyn ja taksissa istumisen jälkeen. Paikan nimi on Amarin Mansion, joka on käytännössä hotelli, josta maksetaan kuukausivuokraa. Ainoastaan uima-allas ja punttis puuttuvat, mutta paikka on lähellä koulua ja on tosi hieno ja siisti. Oma huone maksaa reilu 200 euroa kuussa. Illalla näimme taas muut vaihtarit ja kävimme syömässä heidän kanssaan. Ruokahan täällä maksaa normiravintolassa euron ja hienommassa yleensä 2-5 euroa. Eli paljon muualla ei varmaan tule syötyä.Maisteritason vaihtareita on yhteensä 17 meidän koulussa, ja jo muutamassa päivässä opimme tuntemaan toisemme aika hyvin. Suurin osa vaihtareista asuu meidän hotellissa, muutamat hiukan kalliimmassa paikassa aika kaukana koulusta. Kolmantena päivänä kävimme heidän luonaan uimassa, joten saimme edes hiukan muutakin liikuntaa kuin kävelyä. Illalla menimme ehkä parhaaseen näkemääni buffettiin syömään. Hinta oli 2,5 euroa, ja tarjolla oli lähes kaikkea mahdollista merenelävää ja lihaa mitä vain voi keksiä. Parasta oli, että kaiken sai paistaa itse omassa pöydässä, joten koko ajan oli tekemistä. Totta kai myös pakolliset riisit ja nuudelit oli tarjolla ja vielä jätskiä jälkiruuaksi, juomat sentään tulivat hinnan päälle. (esim iso rommipullo 7,5€) Tämän jälkeen ilta taisi taas venyä pitkäksi ryhmän paineesta..

Seuraava päivä kuluikin shoppaillessa, sillä vaatteet alkoivat käydä vähiin koska ei ollut aikaa pestä pyykkiä. Kävimme Weekend Marketissa, joka tiettävästi on maailman suurin markkinapaikka. Kävimme siellä jo viime reissulla, mutta markkinakujilla kävellessä eksyy vähintään vartissa. Sieltä vaihdettiin vielä keskustan ostoskeskuksii, jotka olivat keväällä suljettuina moneen otteeseen mellakoiden aikana. Bangkokissa taitaa edelleen olla hätätila päällä, mutta sitä ei ole kertaakaan huomannut. Illalla otin ensimmäisen hierontani, ja olen melko varma siitä, ettei se jää viimeiseksi.. Tunnin hieronta maksaa noin viisi euroa, ihan jees.

Viidentenä päivänä mentiin takaisin kouluun ja säädettiin kurssimme kuntoon Tomaksen kanssa. Pitkän optimoinnin jälkeen saimme kurssit kuntoon niin, että ensimmäinen koulupäivä on noin kuukauden päästä syyskuun alussa. Parasta on, että koulu käytännössä myös loppuu lokakuun alussa, sillä sen jälkeen tunteja on keskimäärin vain vähän alle kerran viikossa. Tämä siis tarkoittaa aika paljon matkustamista syksyn aikana!

Illalla olimme menossa jokiristeilylle juhlimaan tanskalaisen Dorthen synttäreitä, mutta taksikuskimme eksyi ja ajelimme ympäri kaupunkia ruuhkassa 1h 40 min. Onneksi päivänsankari oli meidän taksissa, joten kaikki muut odottivat meitä eikä kukaan päässyt risteilylle. Tästä päästäänkin ainoaan huonoon asiaan Bangkokissa: ruuhkaan. Sitä ei vain voi käsittää, että viiden kilometrin matkaan voi kulua joskus kolme tuntia.. Kävellen ei periaatteessa voi mennä, sillä koko kaupunki on niin sekainen, ettei perille löydä millään. Kaikki näyttää aina samalta. Ja taksikuskit eksyvät, eivätkä yleensä edes tiedä paikkaa jonne haluamme mennä. Onneksi yksi parhaista asioista on taksien hinta; yleensä viiden kilometrin eli ruuhka-aikaan noin tunnin matka maksaa pari euroa.

Eilen suunnittelimme koko porukalla ekaa reissua, ja siitä päästänkin tähän hetkeen eli VIP-bussiin jossain keski-Thaimaassa. Aamuyöllä olemme rannalla maan eteläosassa, sieltä otamme laivan Koh Taolle eli yhdelle maailman parhaista sukelluspaikoista. Akku loppuu ihan just, jatketaan myöhemmin.