Fadhila Cottage, Pulau Tomken, Togean Islands, Sulawesi, Indonesia, 6.11.2010 klo 16.06

Terveisiä päiväntasaajalta! Täällä puhuu Sanna! Ja nyt sitä ollaan sitten paratiisissa – Togeanin saarilla.

Malengen saaren kotiranta

Paratiisin löytymisestä taisimme kirjoittaa monesti myös maailmanympärimatkaltamme (12/2008­– 05/2009). En kuitenkaan muista, että olisimme koskaan olleet näin mahtavassa paikassa.

Ennen paratiisista kirjoittamista on kirjoitettava vielä muutama rivi Bunakenista. Viimeiset päivät kansallispuistossa sujuivat kirkkaista ja lähes 30-asteisista sukellusvesistä nauttiessa. Näimme ihan mielettömät määrät makeita kaloja, joita bongailimme sukellusten jälkeen kalaoppaista. Se on vähän hassua, sillä sukellusharrastuksemme alussa Roatánin saarella Hondurasissa tammikuussa 2009, eivät pikkukalat kiinnostaneet lainkaan. Meitä kiinnostivat silloin enemmän värikkäät korallit, isommat kalat ja kilpikonnat, joista olimme aivan innoissamme.

Pallokala

Bunakenilla kaikki kuitenkin muuttui. Siellä aloin ajatella, että kalat eivät ehkä sittenkään ole nössöjä tylsimyksiä, vaan niissä saattaisi olla oikeasti jopa karismaa. Suomalaisen Jaakon ja hänen vaimonsa pitämässä Living Colors -resortissa ja sukelluskeskuksessa kaikki sukelsivat. Ja puhuivat kaloista. Niin vajaan viikon Bunakenilla vieton jälkeen siis myös mekin.

Tässä kalatarinaa kiteytettynä: kilpikonnat ovat mielenkiintoisimpia vedenalaisia tyyppejä, erityisesti isokokoiset yksilöt. Nemot ovat aivan ihania, niin leikkisiä ja hauskoja. Aivan sormeen kiinni niitä ei kuitenkaan kannata päästää vaikka kuinka leikityttäisi, sillä ne saattavat puraista (kuten tekivät divemasterillemme Julietille). Titan trigger -kalat ovat edelleen pelottavimpia kaloja, joita vesi sisällään kantaa. Leijonakalat ovat ihan outoja, ankeriaat hölmöhköjä vaikka varmasti vaarallisia, pallokalat oikeita söpöliinejä ja napoleon-kalat friikkejä (vaikka yhden kalakirjan mukaan niiden näkeminen olisi joka sukeltajan unelma). Parhaita paloja näistä voi ihailla kuvagalleriasta, jonne olemme laittaneet sukelluskaverimme Petterin ottamia kuvia. Kiitos loistavista kuvista ja mahtavasta seurasta Petterille ja Kaijalle!

Sukellusten jälkeen oli aika lähteä Sulawesilla etelämmäksi. Oli haikeaa jättää Bunaken, mutta ehkäpä päädymme sinne vielä joskus. Joulukuussa saarelle ja Living Coloursiin palaa sukellusoppaana työskentelevän kihlattunsa luokse ystäväni Heini, joten siinä voisi hyvinkin olla syytä seuraavaan sukellusreissuun, jos pariskunta viihtyy saarella pitkäänkin.

Hyppäsimme siis puiseen yölauttaan kohti Togeanin saariryhmää. Olimme satamassa hyvissä ajoin seiskalta, sillä lautan piti lähteä ysiltä. No, Indonesian ajan mukaan lautta lähtikin sitten vasta 22.30, joten kyllä siinä muutamat korttipelit saatiin kolmen ja puolen tunnin aikana pelattua. Onneksi satamassa oli ystävällisen perheen pitämä ravintola, jossa turistiin perheen tyttären kanssa kielimuurin puitteissa minkä kyettiin. Hän kehui Tuomasta David Beckhamin näköiseksi ja ihmetteli kännykästä näyttämiäni lumikuvia.

Yölautalla

Kun lautta vihdoin lähti, olimme jo hyvissä ajoin etsineet omat makuupaikkamme lavereilta, joita laivassa oli kahdessa kerroksessa. Koko yön kahden metrin päässä meistä pauhasi televisio, jota osa matkustajista katseli. Meidän laverimme alle oli majoittunut kokonainen perhe mummoineen ja lapsineen, joten itkulta ei voinut yön aikana välttyä. Vähintään parin metrin päässä paloi usein myös rööki, tietysti, missäpä sitä nyt ei saisi polttaa. Paatissa oli myös kuuma, sillä kaikki ikkunat suljettiin yön ajaksi. Ihmeellistä kyllä, me saimme nukuttua ja vielä aika monta tuntia! Välillä herättiin hiestä märkinä. Matkanteko toi taas mieleeni maailmanympärimatkamme aluksi Meksikossa tapaamamme suomalaisen reissaajan Eijan kommentin bussimatkalla: ”Tämä on elämää!”. Ja sitähän se reissaaminen on. Ja sitä minä rakastan.

Fadhila Cottagen laituri

Herkistelyistä kuitenkin viis. Aamulla kuuden aikoihin päivä alkoi sarastaa ja paatin ikkunat aukaistiin. Pysähdyimme kahdesti ennen määränpäähämme eli Malengen saarelle päätymistä. Eikä pysähtymisiä meinannut oikein uskoa todeksi. Paatti pysähtyi nimittäin ensimmäisellä kerralla puoleksitoista tunniksi ja toisella kerralla tunniksi. Eikä kyse ollut siitä, että laiva olisi ollut ajoissa ja olisimme yrittäneet pysyä aikataulussa – laivan purkaminen ja lastaaminen ihmisistä ja tavaroista (mm. lukuisista pahvilaatikoista, jotka sisälsivät ainakin kanoja) kesti vain niin kauan. Eli hiukan kauemmin kuin Silja Europan lastaus kestää Turussa.

Malengen sininen laguuni

Kun Puspita vihdoin saapui Togeanin saarilla sijaitsevalle Malengen saarelle, tuli meitä vastaan Rudi, joka aamupalan tarjottuaan lähti viemään meitä, italialaispariskunta Fabriziota ja Danielaa sekä ranskalais-aussityttöä Amya kohti saartaan. Rudin resortti on mahtava idylli, jossa on viisi bungalowia, yksipöytäinen ”ravintola”, sininen laguuni uimista varten, sekä mahtava hiekkaranta ja korallit snorklailua varten. Kaikki oli tosi pientä ja nättiä, vesi turkoosia ja korallit upeita. Resortin vierestä alkoi metsä, jonne teimme kahden ja puolen tunnin kävelyretken tuhansien lepakoiden kotiin, kilometrin pituiseen luolaan.

Kookoksentappaja

Teimme Rudin, Fabrizion, Danielan ja Amyn (meitä todellakin asui saarella vain viisi vierasta) kanssa myös snorklausretken, jolla näimme lukuisten kalojen lisäksi myös seitsemän delfiiniä. Emme niitä yrityksestä huolimatta kuitenkaan uimalla tavoittaneet, vaan ne pysyivät aina noin 50 metrin päässä meistä. Kävimme samalla reissulla myös maailman kauneimmalla aution saaren rannalla. Vesi oli turkoosia ja lähes kuumaa, aurinko porotti ja tuore kookosmaito maistui. Ah!

Kookosrapu

Kahden yön jälkeen oli aika hyvästellä Malenge ja lähteä kohti Tomkenin saarta, jossa parhaillaan olemme. Täältä löytyi hieman suurempi resortti, mutta edelleen yksi rauhallisimmista paikoista missä olemme olleet. Yöllä väistellään lepakoita, sillä bungalowimme on ainakin kahden yksilön koti. Toivottavasti ne pysyisivät koko yön poissa kotoa saalistamassa! Nyt pitää lähteä snorklaamaan kun on vielä valoisaa. Palataan!

Lisää Togeanin kuvia täällä ja Bunakenin kuvia täällä.