Global Strategic Management –tunnilla Thammasat Universityssa, Bangkok, Thaimaa 26.9.2010 klo 11.14

Nyt on sen verran epäorganisoitu tunti menossa että on hyödyllisempää kirjottaa uus blogiteksti kuin yrittää saada tästä selkoa. Thaimaalaiset ei juuri koskaan osaa tehdä mitään tehokkaasti, ja tuntuu siltä että australialainen opettajamme on omaksunut paikalliset tavat hiukan liiankin hyvin.

Christiania nöyryytetään tenniksessä

Viimeiset kolme viikkoa on mennyt melko pitkälti koulun ja eri urheilulajien merkeissä. Bangkok on alkanut tuntua ihan oikealta kodilta jossa voi tehdä samoja asioita kuin Suomessa. Ollaan pelattu tennistä, futista ja golfia, käyty puntilla ja lenkkeilty, käyty leffassa ja shoppailtu. Ja sairastin yhden ruokamyrkytyksen bonukseksi. Eli melkeen kuin kotona mutta halvemmilla hinnoilla ja hiukan kuumemmassa ilmastossa. Sama sama mut eri.

Markus luulee osaavansa golfata

Koulua on ollut tässä kuussa suunnilleen joka toinen päivä. Kaikki tunnit on MBA-oppilaiden kanssa, jotka käyvät päivätöissä, joten tunnit on joko illalla tai viikonloppuisin. Yleisesti koulun taso on yllättänyt positiivisesti; tilat ovat moderneja ja opettajat tuntuvat tietävän mistä puhuvat. Noh, tämä kurssi ei ole vielä vakuuttanut, mutta muut on olleet hyviä. Vaihto-oppilaat taitavat olla köyhimpiä opiskelijoita koulussa, sillä kaikki paikalliset opiskelijat tuntuvat tulevan maan rikkaimmista perheistä.

Tällä tunnilla Facebook on kovassa käytössä

Eilen loppui ensimmäinen kurssini, ja ensi viikon jälkeen olen käynyt 80 % koulusta. Ei paha neljässä viikossa. Sitten rutiinit helpottavat ja päästään taas reissaamaan. Tällä kertaa odotukset ovatkin korkealla sillä reissun kohteena on naapurimaa Myanmar eli Burma. Ainakin näin etukäteen maa vaikuttaa hiukan erilaiselta mestalta kuin muut maat missä olen käynyt, esimerkkinä voin mainita että maassa ei ole yhtään pankkiautomaattia. Noh, Myanmarista lisää sitten kun ollaan siellä.

Bangkok kaupunkina on aivan tajuton. Mitä kauemmin täällä on, sitä isommalta kaupunki tuntuu. Jatkuvasti löytyy uusia mestoja joissa riittää nähtävää. Itäkeskuksen kokoisia kauppakeskuksia tuntuu olevan joka puolella. Ja aina löytyy jotain todella outoa, esimerkiksi viereisen kauppakeskuksen katolla on eläintarha. Noh, kaupungin ympäristössä asuu ehkä 12 miljoonaa ihmistä, kyllähän siinä paljon kauppakeskuksia tarvitaan.

Näköala omalta partsilta

Täällä on edelleen hätätila päällä, mutta sitä ei juurikaan huomaa. Muutamia sotilaita on metroasemilla näkynyt ja koulun edessä on ollut pari kertaa punapaitojen kokoontumisia, muuten poliittisia asioita näkee vain uutisissa. Keväällä olleet mellakat eivät tunnu todellisilta ja pommit jotka nykyään ovat räjähdelleet kaupungilla uutisoidaan vissiin nopeammin Suomessa kuin täällä, sillä yleensä niistä kuulee kun joku tekstaa olenko kunnossa. Kyllä olen, tä on niin iso kaupunki että tuskin osuu pommia omalle kohdalle.

Nyt pitää mennä tekemään jotain ryhmätyötä, palaillaan asiaan Myanmarista reilun viikon päästä. Siis jos sieltä jotenkin pääsee nettiin.